Suomalainen ideointi on jumissa. Julkista keskustelua hallitsevat ankea marina, törkyinen vihapuhe ja kohuja kikkaileva tissipeppujulkisuus.

Ideoiden jalostamisen ja rohkeiden uudistusten sijaan keskitymme kadehtimaan Saksan ja Ruotsin talouskasvua. Kannustamisen sijaan tyrmäämme edelläkävijät. Kritisoimme, emme kehu. Vähättelemme, emme rohkaise. Syrjäytämme, emme auta.

Vaikuttaa siltä, että ujo ja vähäpuheinen Suomi on hiipinyt maan alle. Hiljainen jurnutus on tehnyt tilaa raivoavalle nettikirjoittelulle. Julkinen teilaaminen on syrjäyttänyt epäsosiaalisuuden. Ahkera puurtaminen on vaihtunut leppoisaan kannustinloukkuun.

Pahinta on, että emme näytä pääsevän ankeuden kierteestä eroon. Vellomme v-kirjaimella alkavassa mielentilassa, vaikka meidän pitäisi jo katsoa valoon.

Positiivisuus olisi halpaa pääomaa. Tutkija Merja Fischerin mukaan myönteinen ilmapiiri synnyttää tuottavuuden kasvua business to business –ympäristössä.

Positiivisuuden lisäksi tarvitaan rohkeutta ajatella toisin. Supercell olisi jäänyt syntymättä, jos Lassi Leppinen ja Niko Derome olisivat tyytyneet siihen mitä on ollut tapana tehdä.

”Kaikki olivat vähän tyytymättömiä aikaisempiin työpaikkoihin ja yrityksiin. Moni oli nähnyt paljon byrokratiaa ja koki turhautumista”, Leppinen kuvaili Supercellin syntyä Helsingin Sanomille (HS 24.12.2013).

Miten olisi ennakkoluuloton kokeilu? Koottaisiin joukko toisilleen outoja ideoimaan uutta.

Porukkaan tarvittaisiin pari yläkoululaista diginatiivia ja pari maahanmuuttajataustaista toisen asteen opiskelijaa. Heillä on riittävän ohut käsitys siitä, mitä ei yleensä tehdä. He pystyvät rikkomaan kaavaa.

Lisäksi jengiin liittyisi pari eläkeikäistä konkaria laajentamaan näkökulmaa. Sitten tarvittaisiin pukumies- ja nainen, haalariduunareita ja opettaja. Kravatti- ja turvakenkäporukka tasapainottaisivat toisiaan, ope pitäisi rattaat pyörimässä.

Olennaista on, että tiimiin saadaan muutama bisnesenkeli, joilla on panna euroja peliin. Sparraajiksi tarvitaan jotkut Maija Itkosen tai Saku Tuomisen kaltaiset idearikkaat innostujat.

Lähetetään tämä porukka viideksi päiväksi Evolle ilman nettiä. Liikunta ja luonto ruokkivat luovuutta. Kun kukaan ei pääse karkaamaan someen eikä sähköpostiin, jää tilaa aidolle ideoinnille. Tiedä vaikka syntyisi uusi Super-Nokia. Tai Kone-Cell.

No, miten on? Soitetaanko Sakulle ja Maijalle?

Peliyhtiö Supercellin tarina, HS 24.12.2013