Kädet haparoivat puseron helmaa. Varpaita kipristää ja syke nousee.

Julkinen puhuminen on yllättävän kuumottavaa, jopa puheliaalle persoonalle ja työkseen esiintyvälle.

Ei se haittaa, vakuuttaa esiintymiskouluttaja Kaisa Osola. Hänen mukaansa kuka tahansa voi oppia puhumaan kiinnostavasti, kunhan harjoittelee.

Osola neuvoo suunnittelemaan etukäteen, mitä aikoo puhua ja miten tarina etenee. Parasta on, jos esitys etenee niin varmasti, että puhuja ei tarvitse muistiinpanoja.

Mieleeni muistuu yliopistoluento, jossa lehtori luki ääneen väitöskirjaansa. Hän ei siis pitänyt luentoa, vaan luki hankalasti muotoiltuja lauseita satapäiselle yleisölle.

Ei siis muistiinpanoja.

Osola muistuttaa, ettei kaikkea tarvitse silti opetella ulkoa. Hyvä julkinen puhe syntyy siitä, että läsnä on asiantuntija, ihminen, joka on selvittänyt, kohdannut tai kokenut jotain totta tai merkityksellistä, josta hän kertoo selkeästi ja tarkasti.

Eli voikin olla, että rentous lisää mielenkiintoa? Aitouden tuntua? Voi siis olla parempi tuhlata kolme tusinaa öö- ja niinku-sanoja liiallisen viilaamisen sijaan?

Osolan vinkit eivät vähennä leuan väpätystä, mutta kieltämättä yleisö näyttää aikaisempaa kiinnostuneelta. Pian tarina alkaa kantaa ja huomaan, että osaan asiani ilman muistilappuja. Maagista!